Musta tuntuu
30.9.2005 2:04
Minua viisaammat ovat todenneet, että kaikki ihmiset tekevät joskus tyhmyyksiä. Niinpä en tällä kertaa moiti eduskuntaa sen vanhoista tyhmyyksistä. Sen sijaan motkotan siitä, etteivät Arkadianmäellä näytä oppivan virheistään, vaan tuntuvat olevan kovin innokkaita uusia tekemään. Mahtaneeko johtua siitä, että niillä on käytössään eniten isännätöntä rahaa ja vähiten osaamista sen käytöstä? Mihin muuhun tulokseen voi tulla, jos seuraa käynnissä olevaa keskustelua kuntien tulevaisuudesta?
Ensin työryhmä ehdottaa, että kunnilta poistetaan verotusoikeus. Sitten rykäisee Eero Heinäluoma, että ei kun niille pitää antaa täydellinen itsenäinen verotusoikeus. Johon Matti Vanhanen vastaa, ettei niiltä voi ottaa pois verotusoikeutta, mutta ei niille itsenäistä verotusoikeuttakaan saa antaa. Yhtä kristallinkirkkaana tuntuu poliitikoilla olevan tietämys siitä, montako kuntaa Suomessa pitäisi olla. Alussa mainitsemani työryhmä ehdotti kahtakymmentä. Sen jälkeen kukin kansanedustaja vuorollaan on esittänyt lukumääräksi jonkun luvun kahdenkymmenen ja nykyisen hieman päälle neljänsadan väliltä. Ainoa asia mitä ei ole ehdotettu on, että kuntien lukumäärää pitäisi nykyisestään lisätä. Pyydän anteeksi maan hallitukselta ja eduskunnalta sitä, että minulla on sellainen tunne ettei siellä päässä kukaan tunnu tietävän mitä kunnille pitäisi tehdä, vai pitäisikö niille tehdä mitään.
Jos vertaa kuntaliitoksia yrityksien välisiin fuusioihin, tilanne näyttää vielä kummallisemmalta. Kun yrityksiä fuusioidaan siinä tehdään monenlaista kannattavuuslaskelmaa siitä, mitä hyötyä yhteenliittymisestä voisi olla. Sen jälkeen tehdään tarkat toimintasuunnitelmat siitä, miten nuo hyödyt saadaan mahdollisimman nopeasti realisoitumaan. En ole koskaan nähnyt yhdestäkään kuntaliitoksesta, puhumattakaan koko kunnalliskentän mullistamisesta, minkäänlaista kannattavuuslaskelmaa. Ei niitä ole missään esitetty etukäteen tehtyinä arvioina, eikä jälkikäteen toteutuneen mukaisesti todettuna. Jokainen poliitikko kuitenkin komppaa mukana ja hokee mantraa kuntaliitosten siunauksellisuudesta. Olen kyllä nähnyt laskelmia siitä miten suurissa kunnissa peruspalveluiden tuottaminen on kalliimpaa kuin pienissä kunnissa. Tiedän myös, että pääkaupunkiseudun isot kunnat ostavat vanhusten palveluita pienistä kunnista, koska saavat niitä sieltä halvemmalla. Että se siitä suuruuden ihanuudesta.
Pienten kuntien etuna on se, että niissä ei ole poliitikkojen rakastamaa isännätöntä rahaa mielin määrin tuhlattavana. Valtuustossa istuvat isännät tietävät kuka on maksumiehenä, jos kunta ryhtyy rahaa polttamaan. Helsingin ja muiden isojen kuntien valtuustossa istuvia ihmisiä ei rahan tuhlaaminen huoleta eikä kosketa henkilökohtaisesti, maksajia kun on niin paljon ettei niistä tarvitse välittää. Siksi suurten kuntien palvelutuotanto on kallista. Ja siksi niissä verorahoja roiskitaan huoletta myös muualle kuin peruspalveluihin. Jos olisin maan edusta huolestunut poliitikko, vastustaisin suurkuntia ja kuntaliitoksia. Elleivät keskinäistä liitosta hamuavat kunnat ensin esitä tuottolaskelmaa ja toimintasuunnitelmaa siitä, miten liitoksen edut saadaan realisoiduksi.
Itse en kehtaisi esittää kuntakentälle muutoksia musta tuntuu -periaatteella, kuten nyt näyttävät kaikki tekevän. Matti Vanhanen voisi esittää laskelman siitä, miten hänen ehdotuksensa pienentää kuntien menoja ja parantaa palveluja. Sitten Heinäluoma esittää oman ehdotuksensa ja omat laskelmansa. Jos laskelmat on tehty rehellisesti ja ammattitaitoisesti, Vanhanen ja Heinäluoma päätyivät samaan ehdotukseen. Kunnalliset peruspalvelut ovat niin arvokas asia, ettei niitä saa tuhota musta tuntuu -ehdotuksilla.