Hyvinvointivaltio 2.0
28.06.2010 22:51
Kun niinkin yksinkertaisia asioita kuin tietokoneiden käyttöjärjestelmiä päivitetään vuosittain, mistä hallitus ammentaa sen uskon, ettei hyvinvointivaltiota tarvitse päivittää? Nyt vuotavassa hyvinvointivaltiossamme laitetaan paikkaa paikan päälle, ilman että mietitään, miksi järjestelmä vuotaa.
Ehkä ajatusvirhe johtuu siitä, että hallitus luulee erheellisesti nykyisten ongelmien johtuvan finanssikriisistä. Eivät johdu, kyseessä on koko maailmaa koskeva rakennemuutos, jonka seurauksena on finanssikriisi. Entisissä korkean elintason maissa väki vähenee ja vanhenee, josta seuraa samanaikaisesti sekä tuotantokyvyn, että kulutuskysynnän heikkeneminen. Teollistuvissa maissa sekä tuotanto, että kysyntä kasvavat. Koko maailman taloudellinen rakenne on muuttumassa.
Suomen pitää hyväksyä käynnissä oleva muutos ja päivittää hyvinvointiyhteiskunta vastaamaan uutta tilannetta. Kaikkea sitä, mihin aikaisemmin luultiin olevan varaa, ei enää voida tarjota. Jotta pystymme edelleen huolehtimaan niistä, jotka todella yhteiskunnan tukea tarvitsevat, etuisuuksia on leikattava niiltä, jotka selviävät ilman. Joutilaisuus kohtuullisella elintasolla ei tulevaisuudessa voi enää olla yhteiskunnan tarjoama vaihtoehto työnteolle.
Mari Kivimäen hallituksen esittämän ratkaisu painopisteen siirtämisestä työn verotuksesta energian ja kulutuksen verotukseen kuulostaa oikeudenmukaiselta, mutta ei ole sitä. Jokainen toimenpide, joka nostaa elämisen kustannuksia Suomessa vaarantaa teollisuutemme kansainvälistä kilpailukykyä. Vaarantaa, koska duunarin elinkustannusten nousu siirtyy ajan kanssa palkankorotusvaatimuksiin.
Kestävä ratkaisu, hyvinvointivaltio 2.0, tähtää siihen, että duunarin asuminen ja eläminen Suomessa tehdään halvemmaksi. Siksi energiaveroja ei saa nostaa. Siksi kannattamattomalle energiantuotannolle ei saa antaa tukea, ei sellaisten rakentamiseen eikä sellaisten pyörittämiseen syöttötariffien muodossa. Siksi kuntien kaavoitusmonopoli pitää poistaa. Siksi kiinteistöveroa ei saa korottaa, se johtaa vain korkeimpiin yhtiövastikkeisiin ja vuokriin.
Verottamalla kansalaisia ankarammin me emme tästä selviä. Julkisen sektorin tuloista alle kaksikymmentä prosenttia kerätään progressiivisella tuloverolla. Loput kahdeksankymmentä prosenttia kerätään erilaisilla tasaveroilla. On selvää, että lisätulot, jos niitä tarvitaan, joudutaan keräämään tasaveroilla. Ne korotuksen iskevät lujimmin pienituloisiin.
Siksi hyvinvointivaltion päivityksessä tulee keskittyä julkisen sektorin tuottavuuden parantamiseen, kaikki tulonsiirrot pitää asettaa kyseenalaiseksi ja arvioida uudestaan niiden tarpeellisuus ja lisäksi suomalaiseen työhön kohdistuvaa arvonlisävero pitää eriyttää ulkomailta ostettujen tavaroiden arvonlisäverosta.
Vain hyvinvointivaltio 2.0 aikaansaa sen, että eläminen Suomessa halpenee. Jos hyvinvointivaltion käsitettä ei päivitetä, seurauksena on loputon veronkorotuskierre. Se nostaa kustannuksia elämisen kaikilla osa-alueilla ja tapaa teollisen toiminnan Suomesta.