Järkeä aluepolitiikkaan
26.04.2010 22:51
Suomessa tehdään aluepolitiikkaa pönäkällä paatoksella ja suurilla summilla. Jotta asia asettuisi suhteisiinsa todettakoon, että maailman väestöstä asuu Suomessa 0.06 prosenttia ja Euroopankin väestöstä vain 1 prosentti. Amerikkalaisten silmissä Suomi on Alabaman kokoinen ja koko maailman silmissä Pyhäjoen kunnan kokoinen. Mahtavat maailmalla nauraa, kun täällä roiskitaan aluepolitiikan nimissä vähiä rahoja ympäri maata siinä toivossa, että roiskimisella saataisiin aikaan jotain pysyvää.
Bruttokansantuotteesta tehdään tänään 83 % Pähkinäsaaren rauhan rajan eteläpuolella. Jotta siellä olevat yritykset pystyisivät edelleen kasvamaan, olisi kansantalouden kannalta järkevää tukea etelää pohjoisen sijasta. Näin varmaan tehtäisiinkin, ellei pohjoispuolinen alue olisi yhden puoleen hallitsema.
Rahan lapioimista pitkin poikin maakuntia perustellaan sillä, että sillä tavalla pidetään Suomi asuttuna. Perustelu ontuu, koska väestökasvu etelässä johtuu väestörakenteesta, ei muuttovirroista. Rintamailla asuu keskimäärin enemmän synnytysikäisiä, kuin rajan pohjoispuolella. Kun lapsia ei synny ja vanhemmasta päästä asukkaiden elintaival päätyy, niin väki vähenee pohjoisessa ilman muuttoakin. Kolmenkymmenen viime vuoden aikana vain 97 000 ihmistä on ylittänyt rajan muuttomatkalla etelään.
Todellinen muuttoliike tapahtuu alueiden sisällä. Koko maassa asutun alueen pinta-ala on 30 vuoden aikana pienentynyt 8 prosentilla. Seurauksena on ollut se, että tuona aikana maaseudun väestö väheni 33 prosentilla ja taajama-alueiden lisääntyi 42 prosentilla. Aluepolitiikasta riippumatta maaseudulla torpat tyhjenevät ja kerrostalot kirkonkylissä täyttyvät. Massiivista tulonsiirroista huolimatta Pähkinäsaaren rauhan pohjoispuolella väkiluku on kasvanut vain Oulun ja Kuopion seuduilla. Pitäisikö tosiasia tunnustaa?
Elintasomme on tänään ja myös tulevaisuudessa riippuvainen kyvystämme tuottaa teollisesti vientikelpoisia tuotteita. Siksi elinkeinopolitiikkaa ja aluepolitiikkaa ei saa kytkeä toisiinsa. Verovaroin emme pysty synnyttämään teollisia yrityksiä paikkakunnille, joissa ei ole yrityksen toimialan edellyttämää osaamista ja infrastruktuuria. Jokainen tukieuro, jos tuen saamisen ehtona on toiminnan harjoittaminen yrityksen kannalta epäedullisella paikkakunnalla, menee hukkaan.
Menestyvät yrityksemme ovat etsiytyneet aikojen saatossa sinne, missä yrityksen toimintaedellytykset ovat optimaaliset. Kun kasvu luo kasvua, kannattaa tukea saman tyyppisellä toimialalla olevien yritysten syntymistä samalle paikkakunnalle. Se on toimivaa elinkeinopolitiikkaa. Mitä enemmän toimialan osaaminen keskittyy, sitä paremmat edellytykset siellä on myös uusille yrityksille.
Pienen maan, joka maailmanmittakaavassa on Pyhäjoen kunnan kokoinen, pitää tukea osaamisen keskittymistä. Nykyinen aluepolitiikka ei niin tee.