Aivokuollut hallitus
24.05.2010 22:51
Saksassa, Englannissa ja Italiassa laitetaan julkisia menoja kuriin. Suomessa ei laiteta. Ei, vaikka velanotto on reippaampaa kuin noissa maissa. Mitä, jos mitään, liikkuu kansanedustajien päässä? Vallan pitäisi Suomessa kuulua kansan valitsemalle eduskunnalle. Kun hallitus on aivokuollut, miksi kansanedustajat eivät ota aloitetta? Jos mitään ei tehdä, neljässä vuodessa olemme samassa jamassa missä Kreikka on tänään. Priimusoppilas taitaa jäädä luokalle.
Valtio ottaa tänä vuonna velkaa saman verran, mitä me kansalaiset maksamme tuloistamme sille veroja. Jos velkaa ei otettaisi, jokaisen pitäisi maksaa kaksi kertaa enemmän veroja. Ylemmissä tuloluokissa se tarkoittaisi yli sadan prosentin veroastetta ja keskituloisillekin liki kahdeksankymmentä prosenttia. Yksinkertaistetaan vielä. Jottei valtion tarvitsisi ottaa velkaa, verotettavan palkkasumman pitäisi kaksinkertaistua. Kun meneillään olevissa työehtoneuvotteluissa puhutaan prosentin tai kahden korotuksista, niin kotva kuluu ennen kuin palkkasumma tuplaantuu.
Velkaa tarvitaan, koska menot ovat suuremmat kuin tulot. Kun ero on noin valtava, on peruskoulunkin matematiikalla selvää, ettei rakoa voida kuroa kiinni verotusta kiristämällä. Menoja on pienennettävä rajusti. Se ei tarkoita sitä, että heikennämme välttämättömien peruspalvelujen tasoa. Budjetissa on paljon muuta löysää, josta voidaan leikata.
Leikkaaminen pitää tehdä rajusti ja nopeasti. Niin tehdään yrityksissä, kun on pakko sopeuttaa rakenne alentuneeseen kysyntään. Pikkuhiljaa nirhaamalla viedään vain yrityksestä elinvoima. Sama tapahtuu yhteiskunnalle, jos leikkauksia tehdään liian vähän ja niitä joudutaan tekemään vuosi toisensa perään.
Tarpeettomien kulujen leikkaaminen ei riitä. Samalla pitää tehostaa julkisen sektorin toimintaa. Siellä on likaa päällekatsojia ja liian vähän suorittajia. Organisaatioita pitää madaltaa ja teknologiaa hyödyntää tehokkaammin. Yksityisillä yrityksillä ei olisi varaa pitää niin montaa organisaatiotasoa, millä samankokoisia organisaatioita johdetaan kunnissa. Jokainen organisaatiotaso aiheuttaa tarpeetonta kitkaa toiminnassa. Tieto ei kulje riittävän nopeasti ja jokainen esimies vaatii tuottamatonta raportointia. Täytyyhän hänen ”tietää”, mitä organisaatiossa tapahtuu.
Mitä useampi kansalainen tekee töitä, sitä enemmän kertyy verotuloja. Siksi talouden tasapainottaminen vaatii myös työttömyyden vähentämistä. Jokainen työtön, joka saadaan siirtymään työelämään muuttuu budjetin kannalta menosta tuloksi. Kannustinloukut on purettava, niin että työn tekeminen nostaa elintasoa. Kategorinen ajattelu, jossa olet joko työtön tai työssä käyvä, on murrettava. On luotava malli, jossa ihminen voi olla osa-aika työtön. Lyhyet työrupeamat eivät saa leikata korvauksia, eivätkä keskeyttää niitä. Työttömän on helpompi löytää lyhytaikainen pesti, kuin vakituinen työpaikka. Se heille sallittakoon.