Toiset keinot
17.11.2008 4:54
Hallituksen ennusteet työttömien määrästä ensi vuonna tuntuvat optimistisilta. Johtunee siitä, ettei totuutta uskalleta kertoa. Joka puolestaan saattaa johtua siitä, ettei hallituksella ole mielessä yhtään järkevää toimenpidettä työttömyyden torjumiseksi. Nykyinen työministeri puhuu edeltäjiensä tapaan koulutuksesta, valtiovarainministeri kehuu prosentin veroalennuksien ostovoimaa lisäävää vaikutusta ja elinkeinoministeri ilmastonmuutoksesta, tuulivoimaloista ja pelleteistä. Mahtaa lohduttaa lomautettuja ja irtisanottuja moiset puheet.
Yhdelläkään ministerillä ei ole valtaa käskeä yhdenkään yrityksen johtajaa siinä, miten tämä firmaansa johtaa. Siksi ministerien pitäisi keskittyä siihen mihin he voivat vaikuttaa. Taantuman uhatessa olisi oiva aika kunnostaa maamme retuperälle päästetty infrastruktuuri. Samoin hintojen ollessa nyt kohdallaan, valtion voisi ottaa haltuunsa maamme sähkönjakeluverkon, jotta kuluttajat pääsevät ihan aikuisten oikeasti kilpailuttamaan sähköntuottajia. Tietoliikenneinfrastruktuuri voitaisiin yhteiskunnan tukemana nostaa takaisin maailman huipulle. Veropolitiikalla voisi rohkeasti kannustaa veronmaksajia kunnostamaan asuntonsa energiatehokkaammaksi. Paljon on muutakin, mitä älykäs hallitus voisi tehdä. Mutta mistäs sellaisen tähän hätään löytää?
Synnittömiä eivät ole suomalaisten yritysten johtajatkaan. Kamreerin idearikkaudella on kymmenen vuotta kestäneen nousukauden aikana saneerattu firmoja kustannustehokkaiksi. Samalla on laiminlyöty tuotekehitys, sehän ei paranna yhtiön tulosta seuraavalla kvartaalilla. Kun tulevaisuuteen ei ole satsattu, ollaan ajauduttu kilpailuun vanhentuneiden tuotteiden valmistamisessa halpatyövoimamaiden kanssa. Ja miten siinä käy, sen tietää jokainen.
Puheet siitä, että suomalainen duunari pitää kouluttaa kilpailukykyiseksi, on hölynpölyä. Suomalainen duunari on hyvin koulutettu, ammattitaitoinen ja itsenäiseen työskentelyyn pystyvä. Siksi Suomessa pitäisi valmistaa tuotteita, jotka vaativat motivoituneen, hyvin koulutetun, itsenäiseen ja joustavaan työskentelyyn kykenevän duunarin. Jos joku teettää matalaa koulutustasoa vaativia massatuotteita eikä pärjää maailmalla, vika ei ole duunarin, vaan sen joka niitä teettää.
Suomalaisten firmojen kilpailukyvyn puute voi johtuakin siitä, että niissä on kilpailukyvyttömät johtajat. Niihin on myös saattanut pesiytyä tarpeettoman turpea, kovapalkkainen johtajajoukko. Moniko yritys kestää sen tarkastelun, että jokaiselle johtajalle riittää alaisia? Vanha armeijan malli on yhden suhde kahdeksaan. Muutaman suuryrityksen hierarkioita laskiessani totesin, että niillä johtajamäärällä firmojen työntekijämäärät ovat liian pieniä. Mahtaako sellaisessa tilanteessa kovastikin nostaa kilpailukykyä se, että irtisanotaan työntekijöitä?