Rottakoe nuorisolla
17.05.2010 22:51
Nisäkkäät oppivat käyttäytymään tavalla, josta saavat palkinnon. Ne oppivat myös välttämään käytöstä, josta seuraa rangaistus. Kannattaisi siis miettiä mistä palkitsemme ja mistä rankaisemme nuorisoamme.
Opiskelijoille maksetaan opintorahaa kolmesataa euroa kuussa. Edellettykeksi on asetettu, että kuukaudessa on suoritettava 2,7 opintoviikkoa. Tähän mennessä ei huomautettavaa. Nuori oppii, että rahan eteen on opiskeltava.
Jos nuori on samaan aikaan töissä ja tienaa 660 euroa kuussa, silloin häntä rangaistaan pienentämällä opintorahaa. Nyt on huomautettavaa. Me opetamme nuorisollemme, että jos menestyt opinnoissasi ja teet samalla töitä, se on yhteiskunnan mielestä rangaistavaa käytöstä. Ihmekö se, että nuoriso opettelee työelämän sääntöjen sijasta tukiviidakon sääntöjä. Siihenhän me heitä kannustamme.
Kun opintorahan saaminen edellyttää menestystä opinnoissa, miksi samaan aikaan ei saa tienata? Tuskin kukaan on kateellinen opiskelijalle, joka saa 660 euroa opintorahaa, menestyy opinnoissaan ja tienaa lisäksi tonnin kuussa. Heitä pitäisi kannustaa, ei rangaista.
Koulutuspolitiikassa tehtiin järkyttävä virhe, kun tavoitteeksi asetettiin se, että kahdelle kolmasosalle ikäluokasta pitää tarjota vähintään toisen asteen koulutus. Virhe siksi, että tarjolla olevista työpaikoista vain kolmasosa vaatii toisen asteen kolutusta.
Ensimmäisestä virheestä seurasi toinen, tavoite johti hallitsemattomaan ammattikorkeakoulujen tulvaan, jotta koulutuspaikkoja olisi tavoitteen verran. Jotta hölmöily olisi täydellistä, ammattikorkeakouluille ryhdyttiin maksamaan tukea sisään otettujen oppilaiden määrän mukaan. Niinpä joka niemen notkelmassa ja saarelmassa on nyt ammattikorkeakoulu, joka yrittää eksoottisilla ohjelmilla houkutella kouluunsa nuoria hakijoita. Kukaan ei kiinnitä huomiota siihen, ettei noita seksikkäitä tutkintoja vastaavia työpaikkoja ole Suomessa tarjolla eikä tule olemaan tulevaisuudessakaan.
Viiden suosituimman koulutusohjelman joukossa oli tänä keväänä kuvataide, elokuva ja muotoilu. Suomessa on viisi ammattimaista elokuvatuottajaa, pari kourallista ilman apurahoja elävää kuvataiteilijaa ja muutama sata yritysten palveluksessa olevaa teollista muotoilijaa. Vähiten suosittuja linjoja olivat kansainvälinen kauppa, tietotekniikka ja tuotantotalous. Niillä aloilla olisi töitä tarjolla.
Maassa, joka ylläpitää elintasoaan velaksi, luulisi olevan tähdellistä kouluttaa työvoimaa sinne, missä on työpaikkoja. Loistavaa tulevaisuutta ei voi ennustaa maalle, joka kouluttaa nuorisonsa työttömiksi. Ei jos se lisäksi rankaisee nuoria, jotka ovat ahkeria. Syy ei ole nuorisossa. Syy on meissä, joilla pitäisi olla elämänkokemusta.
Mikä on se puolue, joka uskaltaa ensimmäisenä sanoa, että koulutuspolitiikkamme on keisari ilman vaatteita. Nyt kymmenentuhatta ammattikorkeakouluissa työttömiksi koulutettua elokuvatuottajaa täyttää tavoitteet. Olisiko aika tarkastaa tavoitteita?