Anteeksi, ei ollut tarkoitus
16.11.2009 22:51
Kun viime talvena kirjoitin kirjaani Putkimies Pietarista, tavoitteena oli iloinen satiiri poliitikkojen energiapoliittisesta säheltämisestä. Keksin talven pimeinä iltoina mitä mielikuvituksellisimpia tapoja, joilla voitaisiin lappaa energiapolitiikan varjolla etuisuuksia äänestäjille. En todellakaan tarkoittanut sitä yhdenkään puolueen energiapoliittiseksi ohjelmaksi.
Kun ministeri Pekkarinen viime viikolla esitteli energiapoliittisia suuntaviivoja vuoteen 2030 saakka, huomasin kauhukseni ministerin lukeneen kirjani ja ottaneet sen tosissaan. Apua!!! Herra ministeri, kirjan on tarkoitus olla satiiri, ei kansallisen energiapolitiikan perusta. Siinä esitetyt ideat ovat esimerkkejä siitä, miten asioita ei pidä tehdä. Nyt hullutukseni ovat osa kansallisilta strategiaa.
Se, että kyseessä on veijariromaani, piti ilmetä jo kirjan ensimmäiseltä sivulta. Ei kai kukaan usko että YYA-sopimusta jatkettiin vuoden 1955 syyskuussa Moskovassa siksi, että pääsihteeri Hruštšev vinkkasi pääministeri Kekkosen sivuhuoneeseen ja kuiskasi tämän korvaan jotain, joka sai Kekkosen niin kauhuihinsa että hän pakotti Paasikiven allekirjoittamaan siltä istumalta sen sopimuksen.
Fysiikan lakien mukaan voidaan toki rakentaa uusiutuvan energian voimala niinkin, että pumpataan tuulimyllyllä vettä takaisin joen yläjuoksulle ja juoksutetaan se sitten uudemman kerran voimalan läpi. Mutta senkin oli tarkoitus olla vitsi, ei ratkaisu maamme tulevalle energiatarpeelle.
Se, että kirjassa ehdotetaan maajusseille maksettavaksi korvausta siitä etteivät he kaada hiilinieluina toimivia metsiään, oli vinoilua päästökauppaa kohtaan. Senkin olisi voinut ymmärtää vitsiksi koska kirjassa ehdotan, että heille maksetaan korvauksia myös siitä jos he kaatavat samaan aikaan samaa metsään hakkeeksi.
Haja-asutusalueilla asuvien maajussien pienvoimaloille esittämäni taattu syöttötariffi oli sekin huumoria. Ilmeisesti kuitenkin vaikeasti ymmärrettävää, koska sekin löysi tiensä ehdotukseenne. Edes se ei soittanut ministeriössänne kelloja, että kirjassa kerrotaan ettei pienvoimaloista voi syöttää sähköä valtakunnanverkkoon. Syöttötariffin maksaminen ilman mahdollisuutta syöttää sähköä verkkoon vaatii vitsin ymmärtämiseksi hieman teknistä osaamista, sen myönnän. Mutta ennen kuin sekin pantiin mukaan pitkän ajan ratkaisuihin, olisi ehkä kannattanut soittaa minulle ja kysyä, mitä muuta olen kirjassa tarkoittanut huumoriksi.
Pyydän anteeksi suomalaisilta veronmaksajilta sitä, että kirjoitin tuon kirjan. Nyt ei minuakaan enää naurata, sen verran kalliiksi vitsit tulevat minulle ja muille. Lupaan , että nyt työn alla olevaan syksyn 2010 kirjaan en laita yhtään sellaista koomista tarinaa, joka saattaa päättyä osaksi ministeriössä parhaillaan tekeillä olevaan teollisuuspoliittiseen strategiaan.