Artisti maksaa
15.12.2008 22:51
Kummeleilla oli vuosia sitten sketsi muusikosta, joka teki sopimuksen levy-yhtiön kanssa. Jokaisessa kohdassa, jossa kuluja syntyi luki: ”Artisti maksaa”. Sivistyssanoja osaamaton taiteilija ryhtyi sopimuksen jälkeen viettämään mukavaa elämää. Rahanmenolla ei ollut väliä, koska kaikki laskut maksoi artisti. Samalla tavalla moni uskoo ettei rahanmenolla ole väliä, jos valtio maksaa.
Hallitus on ehdottanut elvytykseen sataa miljoonaa, Urpilainen on vaatinut miljardia ja vasemmistoliiton Korhonen kahta. Mutta valtiolla ei ikävä kyllä ole euroakaan omaa rahaa. Sillä on vain lakisääteinen oikeus ottaa Sinun palkastasi haluamansa osuus itselleen. Sinä olet artisti, joka maksaa. Onneksi olkoon! Edes se ei artistia auta, että valtio ottaa velkaa elvytykseen. Velanotto on vain lykättyä verotusta. Jos tämän päivän artisti ei sitä maksa, niin tulevaisuuden artistit joutuvat sen maksamaan takaisin lainanantajalle. Jokainen valtion tänään ottama velkamiljoona, merkitsee välttämättä artistin verotuksen kiristämistä tulevaisuudessa. Jo nyt valtio on ottanut jokaista suomalaista artistia kohden kymmenen tuhatta euroa velkaa.
Jotta meille artisteille syntyisi käsitys siitä, kuka erilaiset elvytysehdotukset maksaa, kerrottakoon että valtion tuloveroista kaksi kolmasosaa ja kunnallisveroista yli yhdeksänkymmentä prosenttia kerätään yksityisiltä ihmisiltä. Noiden lukujen valossa tuntuu irvokkaalta, että yritykset ovat äänekkäimmin vonkaamassa valtiota apuun. Vielä kummallisemmaksi vonkaaminen muuttuu, kun yritykset kinuavat samaan aikaan veroalennuksia itselleen. Jos kansantaloutta halutaan elvyttää kotimaista kysyntää lisäämällä, matemaattisesti tuntuisi järkevämmältä antaa artistien pitää suurempi osa tuloistaan, eli alentaa tuloverotusta. Artistien rahan ohjaaminen yritysten tukemiseen, ilman että artisti saa siitä muuta hyötyä kuin sen että joutuu tuon velalla rahoitetun, yrityksille suunnatun tuen joskus myöhemmin maksamaan, vaikuttaa kummelimaiselta sketsiltä.
Yritysjohtajien joukosta en ole artisteja löytänyt. Vai onko joku huomannut, että joukkoirtisanomisiin ryhtyneen yrityksen johtajat olisivat ennen irtisanomisia alentaneet palkkojaan, voidakseen välttää irtisanomisia? Itseltäni ne uutiset ovat jääneet huomaamatta. Sorvari on johtajia syyttömämpi siihen, ettei yritys ole panostanut tuotekehitykseen, mutta sorvari kantaa kilometritehtaalle pantuna siitäkin vastuun. Taas lyödään kuormaa pienen artistin selkään.
Jos artistien rahoilla kuitenkin halutaan tukea joitain yrityksiä, olkoon minimivaatimus se ettei sellaisen yrityksen johtajista kukaan saa tienata kahta kertaa yrityksen keskipalkkaa enempää, ennen kuin on tuet takaisin maksanut. Tekisi varmaan hyvää johtajillekin kokea hetken aikaa artistin elämää.