Julkisen sektorin osuudella bruttokansantuotteesta on maasta ja järjestelmästä riippumatta tapana kasvaa. Selitys on kovin yksinkertainen, julkisen sektorin tuottavuus kasvaa muuta kansantaloutta hitaammin. Osittain se johtuu siitä, että julkisen sektorin tuottamat palvelut ovat suurelta osalta työvoimavaltaisia. Osittain se johtuu siitä, että niiden tuottamista johdetaan palvelualalle sopimattomalla, liian raskaalla organisaatiolla. Poliitikot ovat luoneet kuntiin itselleen ja kavereilleen tuhatmäärin tarpeettomia hallinnollisia virkoja. Siksi kunnissa ylikuormitetaan suorittavassa asiakastyössä olevia ihmisiä. Säästöjä tehdään siellä missä niitä ei pitäisi tehdä ja jätetään tekemättä siellä missä niitä pitäisi tehdä. Siihen tautiin eivät kuntaliitokset auta. Siihen auttaa byrokratian purkaminen.
En myöskään usko, että nykyisellä yliraskaalla byrokratialla toimivien kuntien kannattaa paljonkaan toimintojaan ulkoistaa. Pahimmassa tapauksessa käy niin, että ulkoistetaan suorittavan työn tekijät ja jätetään hallintobyrokraatit hallinnoimaan toisiaan. Eivät yksityiset pienempää palkkaa maksa sairaanhoitajalle, eivätkä teetä hänellä pitempää päivää. Eivät ne niin tee myöskään päivähoidossa, eivät vanhustenhoidossa, eivätkä muuallakaan. Ulkoistamisesta on hyötyä vain silloin, jos siinä samalla rytinällä päästään eroon hallintovirkamiehistä. Sen nimittäin uskon, että yksityiset yrittäjät pyörittävät toimintojaan pienemmillä hallinnollisilla kustannuksilla. Ulkoistamisen sijasta kuntien kannattaisikin ensin ottaa oppia yksityiseltä puolelta hallintojensa pyörittämisestä. Sen oppiminen saattaisi johtaa siihen ettei tarvitsisikaan palveluista tinkiä, eikä veroäyriä korottaa.
Asia, jota en myöskään ymmärrä, on se miksi julkisen sektorin menojen osuus on kasvanut viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana näihin mittoihin, vaikka elintaso on koko ajan noussut maassamme. Loogisesti ajatellen, mitä korkeampi on elintaso, sitä vähemmän luulisi ihmisten todella tarvitsevan ilmaisia palveluita. Ehkä veroprosenteista, tasaverosta tai kuntaliitoksista puhumisen sijasta, olisi käytävä arvokeskustelu siitä mitä palveluita julkisen sektorin pitää tuottaa ilmaiseksi kaikille, mitä palveluita sen pitää tuottaa kaikille tuetulla hinnalla ja mitä palveluita sen ei pidä tuottaa kenellekään millään hinnalla. Samalla voidaan lopettaa kansalaisten pelotteleminen hyvinvointiyhteiskunnan rapautumisesta. Niin kauan kuin elintaso maassamme nousee, hyvinvointiyhteiskunta ei ole vaarassa. Sen vaarantavat jatkuvasti lisää tarpeettomia ja kalliita ilmaispalveluja heitä äänestäville pienryhmille tarjoavat kyläpoliitikkomme.
Julkisen sektorin menoja ei tarvitse kasvattaa kymmeneen vuoteen, jos nyt aloitetaan sekä valtion että jokaisen kunnan päättävissä elimissä tarpeettomien palvelujen, muiden menojen ja investointien karsinta. Kaikki todella tarpeellisiksi punnitut ilmaiset ja tuetut peruspalvelut pystytään silti kevyesti toteuttamaan. Jos lisäksi suoritetaan kunnissa hallinnon rationalisointi palvelujen leikkaamisen sijasta, saadaan ehkä julkisen sektorin menot pienenemään. Miksi niin ei tehdä, sitä arvoisan lukijan pitää kysyä kunnanvaltuutetultaan tai kansanedustajaltaan. Minä en siihen osaa vastata.