Optiosatu.
13.04.2009 22:51
Olipa kerran perhe, joka omisti kivitalon Helsingin keskustassa. Perhe päätti runsaat kymmenen vuotta sitten kohdella kerrostaloaan kuin pörssiyhtiötä ja palkkasi isännöitsijän hoitamaan taloyhtiötä.
Isännöitsijälle annettiin kunnon palkka ja hänelle rakennettiin myös bonusohjelma, joka oli sidoksissa taloyhtiön markkina-arvoon. Ensimmäisenä työnään tulospalkattu isännöitsijä korotti yhtiövastikkeita. Kaikki olivat tyytyväisiä, paranihan yhtiön tulos. Toisena toimenpiteenään isännöitsijä päätti jakaa vain kymmenen prosenttia yhtiön tuloksesta osakkaille. Edelleen suku oli tyytyväinen, nousihan yhtiön arvo, kun sen kassavarannon kasvoivat. Kolmanneksi isännöitsijä päätti siirtää talon kunnostustöitä myöhemmäksi ja taas tulos parani.
Pelkästään noilla toimenpiteillä isännöitsijä sai joka vuosi palkkansa päälle saman verran bonuksia. Eikä sukukaan ollut tyytymätön, olihan yhtiön arvo lähtenyt nousuun. Hyvälle isännöitsijälle rakennettiin siinä vaiheessa optio-ohjelma, joka oikeutti hänet ostamaan huoneistoja taloyhtiöstä ennalta määrättyyn hintaan.
Kului muutama vuosi ja asuntojen hinnat Helsingissä jatkoivat nousuaan. Ensin vähän hapuillen, mutta sitten reippaammin. Kymmenessä vuodessa asuntojen hinnat olivat kohonneet kaksinkertaisiksi. Niinpä isännöitsijä käytti optio-oikeuttaan, lunasti itselleen talosta isoimman huoneiston puoleen hintaan ja myi sen seuraavana päivänä, tehden miljoonan euron voiton.
Muutama suvun edustaja kysyi, eikö suvun omaisuus pienentynyt sillä toimenpiteellä, mutta muut todistivat että jäljelle jäänyt omistus oli arvokkaampi kuin mitä se oli ollut, ennen kuin isännöitsijälle ryhdyttiin maksamaan tulospalkkausta. Kaikki olivat siis rikastuneet.
Kun taloyhtiön kassassa oli runsaasti rahaa, isännöitsijä päätti ostaa niillä rahoilla Pietarista kivitalon. Rahat eivät aivan riittäneet, joten taloyhtiö joutui ottamaan lainaa. Varovaisemmat suvun edustajat olivat huolissaan, mutta tilanne rauhoittui, kun talojen hinta Pietarissa nousi. Nousi jopa niin paljon, että isännöitsijällä oli tulospalkallaan varaa ostaa Helsingin talosta toinenkin huoneisto, jonka hän myi seuraavana päivänä.
Sitten iski maailmaan kansainvälinen pankkikriisi ja asuntojen hinnat tippuivat sekä Helsingissä, että Pietarissa. Kun taloyhtiön kassavirta ei enää riittänyt Pietarin talon velkojen korkoihin ja lyhennyksiin, se oli pakko myydä tappiolla. Jopa niin suurella, että yhtiövastikkeita oli taas pakko korottaa.
Lopputulos taloyhtiön kohtelemisesta pörssiyhtiönä oli se, että suku omistaa edelleen kivitalon, kaksi asuntoa on myyty pois, yhtiövastike on taivaissa ja taloyhtiöllä on Pietarin seikkailun jälkeen miljoonien velka. Isännöitsijä on siirtynyt eläkkeelle ja nauttii Espanjassa eläkkeensä päälle pääomatuloja myymistään asunnoista.
Ministeri Häkämiehelle tiedoksi, että yllä kerrottu tarina on täyttä satua eikä sillä ole mitään tekemistä Fortumin kanssa.