Työtä, perkele
12.07.2010 22:51
Meille tarjotaan kansantalouden pelastamiseksi poppakonstia, jonka kansanedustajat ovat nimenneet kasvuyritykseksi. Niitä kun perustetaan, niin onni koittaa. Vai koittaako?
Uuden yrityksen elinkaari muodostuu seuraavista vaiheista: innovaatio, prototyyppi, sarjatuotanto, massatuotanto. Karkeasti laskien, kustannukset kymmenkertaistuvat vaiheesta toiseen siirryttäessä. Samalla vauhdilla yritys yleensä myös kasvattaa henkilökuntansa määrää. Jos Suomessa ei pystytä massatuotantoon, onnistunut kasvuyritys kasvattaa massatuotantovaiheeseen siirtyessään työnpaikkoja Suomen ulkopuolella. Esimerkkinä kerrottakoon, että jokaista Applen amerikkalaista työntekijää kohden kymmenen kiinalaista työllistyy tekemällä Applen tuotteita.
Parantamalla olemassa olevien yritysten toimintaedellytyksiä Suomessa, luomme varmuudella enemmän työpaikkoja, kuin haaveilemalla kasvuyrityksistä. Uuden työpaikan luominen olemassa olevaan yritykseen on huomattavasti halvempaa, kuin työpaikan luominen tyhjästä. Sen verran toivoisi kansanedustajankin ymmärtävän.
Ei kannata myöskään unelmoida kellaripajassa keksintöään tekevästä Pelle Pelottomasta, joka oven avattuaan valloittaa maailman. Keksi Pelle kellarissaan sitten vekottimen tai sovelluksen, maailman valloittaminen on tänä päivänä huomattavasti kalliimpaa kuin aikaisemmin. Kun lasketaan yhteen alkuperäisten rahoittajien sijoittama ja listaamalla kerätty pääoma ja se jaetaan yhtiön työntekijöillä kymmenen vuotta perustamisen jälkeen, selviää että vuonna 1968 perustetun Intelin työpaikat maksoivat nykyrahassa 3 600 dollaria, 1977 perustetun Applen työpaikat hieman yli 10 000 dollaria ja 1998 perustetun Googlen hieman yli 100 000 dollaria.
Sekään, että luopuisimme valmistamisesta ja keskittyisimme tietotyöhön, ei meitä pelasta. Ilman valmistamista ei synny takaisinkytkentää tuotteista tietotyöhön. Amerikkalaiset kokeilivat sitä televisiossa ja mikrotietokoneissa ja menettivät sen seurauksena valmistuksen myös tietokoneiden lattanäytöissä, akuissa ja aurinkopaneeleissa. Nyt siellä ymmärretään, että työpaikkoja syntyy tietotyön seurauksena joko Amerikkaan tai muualle. Ja mitä vähemmän niitä tänään syntyy Amerikkaan, sitä varmemmin niitä syntyy entistä vähemmän huomenna.
Vastaus siihen, millaisia työpaikkoja Suomeen pitäisi luoda on kovin yksinkertainen. Niitä pitää luoda työttömille. Se ei työllisyyttä paranna, jos työssäkäyvät vaihtavat keskenään työnantajia. Jos emme pysty luomaan työpaikkoja nykyisille työttömille, työllisyys ei tästä kohene. Unelmat luovaa työtä ja innovaatioita suoltavasta Suomesta kannattaa hyllyttää siksi aikaa kunnes saamme työttömille töitä. Mutta heille emme pysty tarjoamaan työtä, jos valtio jatkaa elämisen verotuksen kiristämistä. Elämisen kustannukset Suomessa on saatava laskevalle käyrälle, ennen kuin tilanne tästä oikenee.
Kansantalouden kannalta jokainen työtön on kustannus ja jokainen työssäkäyvä on tuloa. Työllisyyden parantaminen onkin niin tärkeä asia, ettei sitä saa jättää hallituksen eikä eduskunnan vastuulle. Ei ainakaan vaalien alla.