Piikki poikki
10.05.2010 22:51
Veronmaksajille on syntynyt käsitys, että pankeilla on lupa hölmöillä miten tahtovat ja laskun maksaa veronmaksaja. Käsitys ei ole vailla perusteita, mutta lienee syytä selventää asiaa. Ensin pitää määrittää mikä on pankki ja mikä on varjopankki, eli rahapeliyhtiö.
Alkuperäisen ajatuksen pankkien toiminnan takaamisesta verovaroin oli estää talletuspako pankeista. Nimenomaan talletuspako talletuspankeista. Tallettajat tiesivät, että jos pankki menee nurin, he saavat määrättyyn summaan asti talletuksensa takaisin. Veronmaksajien antaman takuun vastineeksi talletuspankkeja valvotaan tiukasti ja niiden riskinottoa säädellään lailla. Pankkitoiminta oli vakaata liiketoimintaa, jota johtivat vakaat ja kokeneet miehet liituraitapuvuissaan.
Kaikki muuttui 80-luvulla. Rahoitusmarkkinoille tuli nuoria pelureita, joille vakaasti tuottava talletuspankkitoiminta ei antanut riittävästi jännitystä; syntyi varjopankkibisnes. Perustettiin investointipankkeja, luotiin rahastoja ja pankkiiriliikkeitä. Niillä ei kuitenkaan ole talletussuojaa. Rahoitusbisnes siirtyi kasvavassa määrin liikepankkien ulkopuolelle. Kun lainsäädäntö on tuolla harmaalla alueella löysempää, yhä pienemmillä pääomilla siellä otetaan yhä suurempia riskejä.
Varjopankkitoiminnan yhteenlaskettu tase oli 80-luvulla kymmenen prosenttia liikepankkien yhteenlasketusta taseesta. Tänään varjopankkien yhteenlaskettu tase on suurempi kuin liikepankkien yhteenlasketut taseet. Mitättömillä pääomilla toimivat toimijat luovat koko ajan uusia tuotteita, joiden todellisesta riskistä ei kellään ole käsitystä. Kun epämääräiseen tuotteeseen yhdistetään epämääräinen, itseään pankiksi kutsuva yritys, niin soppahan siitä tulee.
Tilanne muodostuikin kestämättömäksi. Varjopankkitoiminta kasvoi suuremmaksi kuin liikepankkitoiminta. Seurauksena on nyt se, että varjopankkien riskinotossa tapahtuva pienikin häiriö aiheuttaa rahamarkkinoille samansuuruisen ongelman, kuin jos kaikki maailman liikepankit joutuisivat samanaikaisesti ongelmiin. Varjopankkitoiminta pystyy kiristämään ilman lainsäädäntöä itselleen samanlaisen tuen veronmaksajilta, kuin mitä lainsäädännöllä on taattu liikepankeille.
Ongelma ei poistu säätelemällä liikepankkeja tiukemmin. Se poistuu luomalla tiukka lainsäädäntö varjopankkitoiminnalle. Jos jokaiselle varjopankin asiakkaalle tehdään selväksi, että veronmaksajat eivät enää kata mahdollisia tappioita, toiminta saadaan kuriin. Lisäksi pitää kieltää eläkevakuutusyhtiöitä sijoittamasta eläkevaroja varjopankkien tuotteisiin.
Veronmaksajien antama takuu pitää rajoittaa vain kurinalaisesti toimiville liikepankeille. Varjopankit jääköön takuun ulkopuolelle. Jos joku haluaa pelata rahansa kasinossa, se sallittakoon. Kunhan maksaa omat tappionsa, eikä luule että ne maksaa veronmaksaja.