Tuoretta voimaa kehiin
6.11.2005 22:59
Suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsee ummehtunut seisahtaneisuus. Koska juuri tänään meillä tuntuu menevän kohtuumukavasti, Suomessa ei uskalleta tehdä mitään uutta. Tulevaisuuteen ei edes yritetä varautua. Politiikan teko on muodostunut turhanpäiväisten asioiden kanssa nypläämiseksi ja yhteiskunnan kehittäminen on kokonaan lopetettu. Maan hallitus toimii virkamieshallituksen tavoin, ilman isompaa agendaa. Kunhan pitää huolta siitä, että kone käy. Mahtaako syy olla siinä, että politiikan ja talouselämän vallan kahvassa roikkuvat ikäiseni suurten ikäluokkien edustajat, joiden energisimmät vuodet ovat jo kaukana takana päin.
Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa, sanotaan sananparressa. Voi olla pahasta, ettei tuo sananparsi kannusta vanhempana oppimista. Maamme presidentti on oppinsa hankkinut ammattiyhdistyksessä aikana, jolloin Suomi oli suljettu kansantalous eikä globalisaatiosta ollut kukaan kuullutkaan. Siksi kansainvälistyminen merkitsee hänelle edelleen solidaarisuutta kaukaisille pienille maille.
Ukonministerimme osallistui nuoruudessaan Rauhanpuolustajien merkki rinnassa Persian shaahin vastaiseen mielenosoitukseen. Hänellä on edelleen tuo sama merkki rinnassa ja samat aatteet ja vaatteet, vaikka shaahi on jo ehtinyt kuolla.
Sekä ammattiyhdistyksen, että työnantajien keulamiehet saivat oppinsa inflaatio-devalvaatio-Suomessa. Siksi työmarkkinat Suomessa eivät toimi vieläkään. Vain osa kansainvälisten yritystemme johtajista on pakosta joutunut oppimaan uutta, mutta heillä ei tunnu olevan optioitaan vahtiessa tarmoa yhteiskunnan kehittämiseen.
Toivoisin, että seuraaviin eduskuntavaaleihin puolueet uskaltavat asettaa runsain mitoin kolmikymppisiä ehdokkaita. Ja että ne myös kannustavat istuvia kansanedustajiaan luopumaan ehdokkuudesta. Muutama nykyisin Arkadianmäellä istuva kiintiönuori ei nimittäin saa tarvittavaa muutosta aikaan. Mutta jos nuorilla olisi eduskunnassa enemmistö, silloin alkaisi tapahtua.
Vastuullinen nuori näkee tulevaisuuden eri tavalla kuin me, joilla lipputangon pää jo häämöttää. Kun nuorille annetaan mahdollisuus kehittää yhteiskuntaa, he tekevät sitä pitkäjänteisemmin, koska he tietävät viettävänsä lopun elämästään siinä yhteiskunnassa. Suurten ikäluokkien päättäjiin en luota. Meidän jälkeemme vedenpaisumusmentaliteetilla ei tälle kansalle tulevaisuutta luoda.
Enemmistöllä suomalaisista on omia lapsia. Siksi poliittisten puolueiden ei pidä pelätä ikääntyvää äänestäjäkuntaa eikä niiden pidä yrittää lyhytnäköisillä vippaskonsteilla miellyttää meitä. Jos politiikka tähtää siihen, että se turvaa hyvinvointivaltion perustan lapsillemme ja lastenlapsillemme, kyllä me sellaisen politiikan hyväksymme. Ja annamme sankoin joukoin äänemme niille ehdokkaille ja puolueille, jotka saavat meidät vakuuttuneeksi, että he tulevat sellaista politiikka myös toteuttamaan.
Todellisuudessa ihminen ei ole itsekäs, kun toisessa vaakakupissa ovat hänen lapsensa. Mikä on se puolue, joka ensimmäisenä uskaltaa ryhtyä rakentamaan tulevaisuutta, sen sijaan että jatkaa ikääntyvien äänestäjien lahjomista lyhytnäköisillä tempuilla?
Vai pitääkö nuorten perustaa itselleen kokonaan oma puolue?