Teoriassa hyviä ihmisiä
05.01.2009 22:51
Julkisen sanan edustajien kannattaisi pitää mielessä sananlasku: ”Sitä saa mitä tilaa”. Ainakin silloin, kun ne julkistavat teettämiään gallupeja. Useinhan gallupeissa kysymys on samalla vastaus. Kuten YLE:n vuodenvaihteessa teettämässä gallupissa, jonka tuloksia sen uutistoimitus toitotti meille totuutena vuorokausitolkulla. Reippaat Yleisradion toimittajat toistivat innoissaan, että yli puolet suomalaisista voisivat luopua veronkevennyksistä. Toimittajilta jäi kertomatta, että samassa tutkimuksessa kahdeksankymmentä prosenttia vastaajista ilmoitti, etteivät he ole valmiita luopumaan palkankorotuksista.
Kun ihminen on ihminen, kyselyn tulokset ovat helposti ymmärrettävissä. Palkankorotus on henkilökohtainen asia, eikä siitä ole kukaan valmis luopumaan. Puolet kansalaisista sen sijaan ymmärtää maksavansa veroja vähemmän kuin se toinen puolisko, joten veronalennuksista luopuminen iskee naapuriin pahemmin kuin häneen. Niinpä jos elvyttämistalkoot pannaan pystyyn, inhimillisempää on maksattaa talkoot muilla, kuin ryhtyä niitä itse maksamaan.
Se, että YLE olisi vaivautunut miettimään, miten veronkevennys tai palkanalennus vaikuttaa työllisyyteen, on ehkä liikaa vaadittu. Tehdään se tässä nyt heidän puolestaan. Veronkevennys jättää palkansaajille hieman enemmän rahaa kulutukseen. Jos tuo ylimääräinen raha käytetään kotimaisen työn ostamiseen, se lisää työpaikkoja ja sillä tavalla pienentää työttömyyttä. Kotimaisten tuotteiden kilpailukykyä maailmanmarkkinoilla se ei kuitenkaan paranna.
Palkankorotuksista luopuminen vastaavasti ei heti lisää kotimaista kysyntää, mutta parantaa kotimaisten tuotteiden kansainvälistä kilpailukykyä. Mutta palkanalennusten myötä myös suomalaisten palvelujen hinta laskee, jolloin palvelujen kysyntä nousee, koska kuluttajalla on paremmin varaa ostaa niitä. Eli palkanalennus parantaa sekä vientiteollisuuden, että kotimarkkinayritysten mahdollisuuksia työllistää ihmisiä.
Sadan euron veronkevennys tuntuu satana eurona kuluttajan kukkarossa. Sadan euron palkankorotus on sen sijaan kukkarossa verojen jälkeen vain kuusikymmentä euroa. Sadan euron palkankorotus työntekijälle maksaa työnantajalle sivukuluineen sataviisikymmentä euroa ja lisäksi kuluttajalle kolmekymmentäkolme euroa arvonlisäverona. On kai selvää, kumpi malli tarjoaa paremman mahdollisuuden työttömyyden torjuntaan?
Kun Helsingin Sanomat julkaisi heti vuoden alkuun gallupin, jossa työttömyyden torjunta on noussut kansalaisten mielestä kolmanneksi tärkeimmäksi tavoitteeksi, luulisi kansalaisten vaativan yhtenä miehenä palkanalennuksia. Mutta, kuten sanoin, ihmisiä tässä ollaan kaikki. Eli jalot tavoitteet saavat kannatusta gallupeissa, kunhan joku toinen ne kustantaa.
Selvennyksen vuoksi kerron, että otan itsekin vastaan mieluummin veronalennuksen kuin tulotason pudotuksen.