Kyllä se loppuu
25.05.2009 22:51
Joskus kuulee väitettävän, ettei jonkun rikastuminen ole muilta pois. Väite vaatii tarkemman tarkastelun. Niin kauan kun maailmantalous kasvoi, väite piti paikkaansa. Nyt kun siirrytään nollakasvun aikaan, väite ei pidä paikkaansa. Nollakasvun aikana jonkun rikastuminen on muilta pois. Kuin Kiina rikastuu, teollistuneet valtiot köyhtyvät.
Viimeisen kahdensadan vuoden ajan kasvu on perustunut halpaan energiaan, mutta se aika on nyt ohi. Öljyn loppuminen on näkyvissä, joten sen hinta nousee. Vuosien 2002 ja 2005 välisenä aikana kulutus Kiinassa kasvoi määrällä, joka vastaa Japanin vuotuista kulutusta. Eikä se siihen loppunut, kasvu jatkuu edelleen. Vanhat ennusteet öljyn riittävyydestä voidaan heittää romukoppaan.
Öljyn loppuminen aikaansaa kasvun pysähtymisen ja levottomuuksia ympäri maailmaa. Kun suurin osa lannoitteista valmistetaan öljystä, loppuminen aiheuttaa myös pulaa ruoasta, joka lisää ennustamisen vaikeutta. Maailman viisi suurinta öljyn tuojaa ovat Yhdysvallat, Japani, Kiina, Saksa ja Etelä Korea ja viisi suurinta viejää Saudi Arabia, Venäjä, Arabiemiraatit, Iran ja Norja. Karttaa katsomalla käy selväksi, että levottomuuksiahan se enteilee.
Yksi on kuitenkin varmaa, mitä selvemmäksi maailmalle käy öljyn loppuminen, sitä kiivaammin kukin kansakunta ryhtyy puolustamaan omia etujaan. Maailmankauppa ei tule olemaan huomenna niin vapaata kuin eilen. Edes Kiina ei ole niin riippuvainen Yhdysvaltojen kaupasta kuin väitetään. Nettoarvoltaan Kiinan vienti USA:han vastasi viime vuonna vain 5 % sen kansatuotteesta. Kiinalaiset voivat lopettaa viennin USA:han, mutta voivatko amerikkalaiset lopettaa tuonnin Kiinasta? Maailmankaupan sääntöjä ei tulevaisuudessa enää laadita teollistuneissa maissa!
Jokaisen kansakunnan, myös Suomen, on laadittava itselleen kansallinen strategia öljyn jälkeiseen maailmaan. Nyt eduskunta pipertää tuulimyllyjen, turvesoiden ja ruokohelpin kimpussa. Ei niillä korvata fossiilisten polttoaineiden poistumista Suomen energiataseesta. Ministeri Pekkarisen puheet siitä, että sähkön kulutus on tänä vuonna hieman pienentynyt ja siksi Suomeen ei tarvita kolmea uutta ydinvoimalaa voisi jättää omaan arvoonsa, ellei hän sattuisi olemaan energiapolitiikasta vastaava ministeri. Ministeri Vehviläisen puheet siitä, että meidän pitää vastustaa Venäjän suunnitelmia siirtää konttikuljetus kumipyöriltä raiteille osoittaa sen, että öljyrikkaalla Venäjällä ymmärretään öljyn loppuminen, mutta Suomessa ei.
Energia ei ole vain ilmastokysymys, vaan huomattavasti isompi asia. Kysymys on siitä, millä konstilla Suomi pidetään asuinkelpoisena, kun öljy jonain päivänä ihan aikuisten oikeasti loppuu. Energiantuotannon kasvattaminen vie aikaa kymmeniä vuosia. Siksi päätökset pitää tehdä nyt, kun valot vielä palavat ministeriöiden huoneissa.