Heikompaan suuntaan
01.06.2009 22:51
Vuosi sitten ministeri Katainen ihmetteli, vaikuttaako finanssimaailman kriisi reaalitalouteen? Arvelin silloin että saattaa vaikuttaa, kun firmojen taseista katosi 40 000 miljardia dollaria. Nyt ihmettelen vuorostani, mahtaako reaalimaailman kriisi vaikuttaa suomalaiseen politiikkaan? Ja arvelen, että tokkopa vaikuttaa. Politiikkaa tehdään edelleen ikään kuin Suomella ei olisi edessään historiallista rakennemuutosta.
Muutama fakta tulevan rakennemuutoksen perusteluiksi. Teollisuuden työpaikat ovat vähentyneet vuodesta 1980 alkaen, jolloin niitä oli 560 000. Viime vuonna jäljellä oli 445 000 ja kun tämä vuosi päättyy, jäljellä on mukaan 380 000 työpaikkaa. Eli muutamassa vuodessa menetämme entisten menetysten lisäksi vielä joka kuudennen teollisen työpaikan. Kun kaikki tietävät, että on helpompaa hävittää kuin luoda työpaikka on oletettavissa, että emme saavuta entisiä vientilukuja seuraavan kymmenenkään vuoden kuluessa, jos koskaan. Kun kansantaloutemme elää viennistä, viennin menetys ei voi olla näkymättä elintasossamme.
Metlan ennusteen mukaan metsäteollisuuden tuotanto supistuu kolmanneksella seuraavan kymmenen vuoden aikana. Kun metsäteollisuuden viennin kotimaisuusaste on vientialoistamme korkein, tuon vajeen kattamiseksi metalliteollisuuden tulisi tuplata vientinsä. Ei tule tapahtumaan. Saman ennusteen mukaan puun käyttö vähenee viidenneksellä, joka tarkoittaa myyntitulojen ja metsän arvon romahtamista. Se, että hakkuut pienenevät, tulee siis sekin vaikuttamaan negatiivisesti bruttokansantuotteeseemme.
Samaan aikaan julkinen sektori jatkaa elämäänsä, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut eikä historiallista rakennemuutosta huonompaan suuntaan olisi edessä. Seurauksena on se, että julkisen sektorin osuus bruttokansantuotteesta kasvaa kiihtyvällä vauhdilla koko seuraavan vuosikymmenen. Niinhän siinä käy, kun bruttokansantuote pienenee ja julkisen sektorin menot kasvavat. Edessä on jyrkät korotukset kunnallisveroissa ja hieman loivemmat, mutta kuitenkin rajut korotukset valtion tuloveroissa. Kun korotukset painottuvat kunnallisveron puolelle, siirrymme taas askeleen lähemmäksi tasaveroa.
Jos reaalimaailman kriisi vaikuttaisi politiikkaan, koko poliittinen tarmo suunnattaisiin julkisen sektorin palvelujen tuottamisen tehostamiseen. Samalla rahalla pitää saada enemmän ja parempia palveluja. Sellaista suuntausta ei kuitenkaan ole näkyvissä. Viimeksi viime viikolla helsinkiläiset kunnallispoliitikot ilmoittivat Helsingin Sanomissa, ettei mistään voi leikata. Kukaan ei arvellut, että palveluita voisi tuottaa käytettävissä olevalla rahalla joustavammin ja tehokkaammin. Tehokkuutta saadaan lisää, jos julkisen sektorin palveluorganisaatiot madalletaan ja resurssit suunnataan asiakaspintaan.
Miksi julkinen sektori edelleen ihailee tuottamisessa Neuvostoliiton mallia? Eivätkö ne itse luopuneet siitä mallista?