Riemukas satiiri kansalaistottelemattomuudesta, joka vahingossa nostaa vihreän energian arvoon arvaamattomaan.

Moskovassa 1955 pääministeri Kekkoselle kerrotaan salassa jotain, mikä saa hänet suosittelemaan presidentti Paasikivelle YYA-sopimuksen jatkamista 20 vuodella. Tuo salaisuus ei ehkä olisi paljastunut koskaan, ellei konepajayrittäjä Viljo Koistinen olisi alkanut järjestellä omaa eloaan niin, etteivät poliitikot pääse siihen liiaksi sotkeutumaan. Tarvittiin myös se, että venäläinen oligarkki Vasili Vissarov päätti kunnostaa Terijoella huvilan, sekä Työ- ja elinkeinoministeriön yli-insinööri Minna Pyy, joka kertoi mielipiteensä hallituksen energiapolitiikasta ja joutui virkavapaalle.

Asianajaja Pekka Kappa on jälleen tarpeen kertomaan pääministerille, miten on käynyt ja että kaikki on laillista.

Rakentaessaan itselleen tuulivesivoimalaa Koistinen haluaa vain halpaa sähköä. Ei se hänen vikansa ole, että sitä saavat lopulta muutkin. Joskus asiaa ymmärtämätön vain osuu muuttamaan pelin säännöt, niinkin yksinkertaisiksi, että jos sähköä voi halvalla tuottaa, sitä voi myös halvalla myydä.

Ruotsinkielinen kalastajakunta, Holmarna, maatalousvaltainen Uurusmaa ja hieman teollistunut Laajasmaa päättävät yhdistyä, sillä Valtion pakkoliitoksessa ne voisivat joutua vielä epämiellyttävämpään seuraan. Uuden kunnan nimeksi päätetään Urhola, eikä kukaan, edes byrokraatit innostu yhdistymisestä.

Kuten liitoksissa yleensä, kuntalaisten etu jää heti muutosten jalkoihin. Tärkeiksi tavoitteiksi nousevat kielipolitiikka, maatalouspolitiikan turvaaminen sekä tiettyä rakennusliikettä suosiva kaavoitus. Alkuun siis kaikki vaikuttaa masentavan tavalliselta, kunnes kunnanjohtajat tekevät kohtalokkaan virheen ja houkuttelevat suunnitteluun mukaan varhaiseläkkeelle jättäytyneen talousjohtaja Tuomo Mäen.

Kunnallispolitiikan kuvioita tuntematta Mäki lähteekin kunnallistaman yksityisiä palveluita. Kun mukaan tohinoihin saadaan vielä mies itänaapurista, Vasili Vissarov omine suunnitelmineen, alkaa huolestuttavasti vaikuttaa siltä, että Urhola voisi pärjätä omillaankin, ilman poliitikkojen apua.

Pieni kuopiolainen lääkeyritys uskoo keksineensä lääkkeen juoppouteen, suomalaiseen kansantautiin. Pieni seinäjokelainen konepaja puolestaan uskoo keksineensä ratkaisun maatilojen energiantarpeeseen. Kalle Isokallion kirjoissa aikaisemminkin esiintynyt Palle Hiekka etsii elämälleen tarkoitusta ja teollisuusneuvos Rannanjärvi miettii kuoleman jälkeisiä ratkaisuja.

Samaan aikaan Aki Virtanen, kaksi tutkintoa (Sorbonne ja Lontoo) suorittanut hyväkäytöksinen, ulkomailla elämänsä alkupuolen viettänyt puolisuomalainen nuorimies (isä ranskalainen filosofian professori) muuttaa Suomeen ja ryhtyy ystävänsä Pekka Kapan ohjaamana opiskelemaan suomalaisena olemista. Aki Virtasen logiikka ja suomalainen elämänfilosofia eivät kuitenkaan tunnu kohtaavan. Suomalaisten harrastama käänteinen ajattelutapa aiheuttaa hänelle vaikeuksia.

Kun ihmelääkkeeseen keskittyvän Pallen ja energiaratkaisuja pohtivan Rannanjärven polut kohtaavat, keksinnöt yhdistämällä saadaan maailmanlaajuistakin kiinnostusta herättävä tuote. Jopa niin suurta, että Yhdysvallat uhkaa Euroopan unionia tullisodalla.

Kaiken tohinan keskellä Aki yrittää muuttua niin puheliaasta hiljaiseksi, kohteliaasta välinpitämättömäksi kuin maailmanparantajasta oman edun tavoittelijaksi, eli kaikin puolin tavalliseksi suomalaiseksi. Oma haasteensa tämän muodonmuutoksen lisäksi tarjoaa ihmelääkkeestä ja energiaratkaisusta syntyvän uuden yrityksen johtaminen.

Kuten Kalle Isokallion romaaneissa yleensäkin, hyvä saa palkkansa ja paha opetuksen. Oppilaaksi joutuvat muun muassa kepulainen teollisuusministeri ja Sitran yliasiamies. Joten ei Isokallio tälläkään kertaa päästä valtaapitäviä liian helpolla.

Hiihtopummina Alpeilla aikansa vietettyään Markku Koivisto ryhtyy opiskelemaan ja tienaa tarvittavat rahat teollisuusneuvos Rannanjärven autonkuljettajan tuuraajana. Etupenkille Markku kuulee Rannanjärven puheita ja ryhtyy niiden pohjalta ostelemaan pörssissä osakkeita. Onnistuttuaan muutaman kerran Markku lisää panoksia. Toimeksiantoja hoitava pankkiiriliike huomaa Markun menestyksen ja se lähtee peesaamaan Markkua, jolloin Markun voitot kasvavat. Kun Markku alkaa itsekin uskoa olevansa ”kultasormi, pankki lainoittaa Markun sijoitukset melkein sata prosenttisesti.

Kun Rannanjärven suunnitelmat muuttuvat ja pankki huomaa Markulta saamansa vihjeen happanevan, pankki suojaa itsensä sirtämällä ylihintaan osteut osakkeet asiakkainaan olevien piensijoittajen salkkuhin. Markkua pankki ei pelasta ja rikastumaisillan ollut Markku toteaakin menettävänsä säästönsä ja vielä jäävänsä huomattavan summan velkaa pankille. Epätoivoisena Markku kertoo tilanteestaan teollisuusneuvokselle, joka mainitsee asiasta Palle Hiekalle, joka mainitsee asiasta Vasilille.

Venäläinen mafioso Vasili opetttaa rehellisiä suomalaisia huijauksen jalossa taidossa. Rehellistä miestä ei voi huijata, kuuluu Vasilin opetus. Rehellisen miehen voi vain pettää. Sen sijaan epärrehellistä miestä voi huijata. Siihen ei muuta tarvita, kuin että tarjoaa epärehelliselle mihelle mahdollisuuden rikastua ja nopeasti. Rehellisyyteen taipuvaiset suomalaiset saavat oppitunnin huijaamisen jalossa taidossa. Ja kuten kaikissa maailmanluokan huijauksissa, lopulliset kyvyt punnitaan vasta silloin, kun huijattu ymmärtää tulleensa huijatuksi, mutta ymmärtää samalla ettei voi sitä kertoa. Ja sen kirja meille opettaa.

Niinpä, kun Vasili päästetään vauhtiin, pankkiiriliikkeen toimitusjohtajalle tarjoutuu niin houkutteleva sijoituskohde, että omat ja pankin rahat menevät sekaisin. Koska kirja ei ole moraaliteos, niin rikos ei saa rangaistustaan, mutta sen seurauksena Suomeen syntyy ensimmäinen rehellinen pankkiiriliike.

Pelastaja Pelkosenniemeltä 2004

Juuso Kuntola omistaa Tunturihotellin Pelkosenniemellä. Juusolla on sama huoli kuin kunnan elinkeinoasiamiehellä: hiihtokausi on liian lyhyt eikä turisteja ole riittävästi. Miten saada turistivirrat nousuun ja estää Lapin autioituminen? Mistä uudet työpaikat? Jotta valtio satsaisi lisää Pelkosenniemeen, pitäisi kunnan kasvaa tai liittyä toiseen.

Samaan aikaan Kauniaisten johdossa mietitään, miten estää veroäyrin nostaminen. Jotta valtionapu kasvaisi, tarvitsisi kunta lisää köyhiä. Mutta köyhillä ei taas ole varaa asua Kauniaisissa. Kun toinen kunta haluaa rikastua ja toinen köyhtyä, ovat edellytykset yllättävälle yhteistyölle olemassa. Sitä tukee valtiovallan halu antaa rahaa kunnille, jotka kasvattavat uusia kasvukeskuksia. Mutta kaiken junailemiseksi tarvitaan jälleen monitoimimies Palle Hiekkaa.

Yrjänä Mäyräjärven iltalypsy 2003

Kokoomuksen nokkamiehet eivät tiedä mihin ryhtyvät, kun päättävät nostaa puolueen kannatusta hankkimalla rehellisen yrittäjän listoilleen eduskuntavaaleihin. Erilaisten väärinkäsitysten ja vahinkojenkin seurauksena ehdokkaaksi päätyy kemiöläinen Yrjänä Mäyräjärvi, josta vastoin puoluejyrien suunnitelmia tuleekin kokoomuksen ääniharava.

Eduskunnassa Yrjänä pistää tuulemaan. Hän ei suostu kenenkään käskytettäväksi, vaan kuuntelee vain omaatuntoa, tervettä järkeä sekä tietysti kemiöläisiä ystäviään, joille hän on menestyksensä velkaa. Kansa on ihastuksissaan johdonmukaisesti toimivasta ja asiat poikki ja pinoon puhuvasta edustajastaan. Sen sijaan pääministeri ja tietyt muut tahot eivät voi sietää toimeliasta tulokasta. Eduskunnan naisverkosto ja saunavaliokunta puolestaan käyvät kilvan miettimään, kuinka voisivat Mäyräjärvestä parhaiten hyötyä. Kansan edustaminen Yrjänältä luonnistuu, mutta naisasia onkin tuntuvasti mutkikkaampi...

Tuulesta temmattu miljoona 2002

Vuorineuvos Grundborgin Mikke-pojalla on outo harrastus. Hän haluaa tehdä hyvää ihmisille. Saamelaisprojektista tosin jää käsiin tonneittain pilaantunutta poronlihaa ja luomuviljelyhommalla Suomeen saadaan aivan uusia tuhohyönteisiä.

Mutta mitä vuorineuvos mahtaa ajatella, kun Mikke päättää jakaa halpaa luomusähköä saaristolaisille ja ryhtyy pystyttämään tuulivoimaloita isän kesäsaaren maisemiin?

Onneksi Miken kaverilla Tumpilla on järkeä ja elämänkokemusta. Pienellä kierrätysjärjestelyllä sekä harjoitetaan hyväntekeväisyyttä ja tuotetaan ekosähköä että tehdään ihan mukavasti rahaa.

Neuvokkuus on sittenkin tärkein luonnonvaramme!

Pietari Toropaisen pilvilinna 2000

Upporikas teollissuuneuvos Pietari Toropainen saa eräänä päivänä sydänkohtauksen ja alkaa pohtia minne käy matka elon päätyttyä. Toropainen tutkii taivasaseenpääsymahdollisuuksiaan ja joutuu toteamaan, että ne ovat kiven alla.
Teollisuusneuvos Toropainen ei ole tottunut siihen, että muut päättävät hänen aisoistaan, joten hän päättää varmistaa taivaspaikkansa perustamalla oman kirkon.

Hankkeen vetäjäksi Toropainen poimii nuoren Ilari Kuuliaisen, joka on saanut potkut Jakomäen kirkkoherran virasta tehtyään työttömienkäännytysretken paikalliseen pubiin. Mukaan lähtee myös veijariliikemies Palle Hiekka.

Suomen evankelisluterilainen kirkko vastustaa Toropaisen hanketta jyrkästi. Ei niinkään opillisista syistä, vaan peläten menettävänsä osan makoisia verotuloistaan uudelle kirkolle. Hiekka selvittää sen, että yksinoikeudella taivaaseenpääsyrahaa keräävä valtionkirkko on EU:n kilpailulakien vastainen. Niinpä Toropainen saa rakennetuksi itselleen kirkkonsa ja pilvilinnansa.

Vapaa Velkua 1997

Suomen suvi on leppeimmillään. Velkuan saaristossa, Nauvon pohjoispuolella, purjehtii joukko miehiä ilman sen kummempaa päämäärää. Miehet ovat lomalla, mutta aivot eivät. Palle Hiekan mielessä hahmottuu suunnitelma vapaasta kunnasta, jossa ei ole veroja, ei virkamiehiä, eikä muutakaan tarpeetonta. Ja kun Palle saa idean, hän myös toteuttaa sen. Ei edes Britannian laivasto, ei Bermudan kuvernööri, eikä Suomen pääministeri pysty Pallea estämään. Niin syntyy Vapaa Velkua.

Ura putkeen 1996

Mahdollisuutesi menestyä ratkeavat jo synnyslaitoksella. Jos synnytyssalissa näet sellaisen miespuolisen henkilön, joka ei ole lääkäri on hän mitä todennäköisimmin isäsi. Jos mahdollisuutesi ovet menneet. Miten sitten voit vaikuttaa elämääsi ja mahdollisuuksiisi? Valitsemalla ensin oikeat vanhemmat, ystävät, harrastukset ja oikean koulun. Poli, Kauppis, Hanken vai Oikkis? Ensimmäinen työpaikka, avo- ja avioliitto? Uraputki oikein ajoitettuine työpaikanvaihtoineen? Keski-iän harrastukset? Yhdistykset ja järjestöt? Suomessa on noustu huipulle sekä kartanoista että savupirteistä. Useimmiten toki kartanoista. Huipulla on ollut superälykkäitä ja aikamoisia tolvanoita. Useimmiten tolvanoita. On ollut työnarkomaaneja ja laiskanpulskeita. Enimmältä osin laiskanpulskeita. Hervottoman hauska kirja! Mutta jos noudatan sen ohjeita, menestyt!

<< Takaisin